 HISTORY - OLD INTERVIEWSHybrid Children Slam Magazine Sue Zine 3/2001Ari Väntänen Hybrid Children rokkaa kuin petoKun bändiltä julkaistaan kokoelmalevy, saattaa se merkitä sitä, että yhtyeen merrasta on löytynyt piru. Hybrid Childrenin puhekone ja laulaja Jasse kuitenkin vakuuttaa bändinsä asioiden olevan nyt paremmin kuin aikoihin. Hän uhkaa jopa ratkaista Suomen Twin Peaksia ravistelevan murhamysteerin ja uskaltaapa vielä ohjeistaa käsillä olevan journalistisen todistuskappaleen tekoakin.Täytyypä katsoa, jos täällä Imatralla näkyisi vaikka jotain epäilyttävän näköisiä tyyppejä. Jos rupeaisi vaikka Hercule Poirot -linjalle. Tai meikäläisen tapauksessahan sopivampi vaihtoehto olisi Neiti Marple. Nyt tehdään sitten muuten koko aukeaman juttu, 3D-värikuvilla. Ja kolmiulotteisuuslasit kylkiäisiksi. Hybrid Childrenin tuplakokoelma Hybrid Moments on näpsäkkä paketti. Kahdelle levylle on mahdutettu studioalbumien tähtihetkien ohella harvinaisuuksia ja multimediaa. Idea kompilaation julkaisuun tuli Poko Rekordsilta. Ei meille tullut edes mieleen että jotain kokoelmia pitäisi julkaista. Sitten Epe huomautti, että onhan teiltä jo viisi plättyä tullut, ja me ihmeteltiin, että näinkö tosiaan on. Jälkeenpäin huomattiin vielä sekin, että tässähän on juhlavuosi menossa. Kymmenen vuotta tulee täyteen. Se enempikin hävettää, tuntuu että ei saatana… Mutta kun katsoo mitä on toisessa vaakakupissa, niin vielä enemmänhän se vituttaisi jos olisi kymmenen vuotta kiertänyt pelkästään kehäkolmosen sisäpuolella ja Riihimäen nuorisotalolla. Ikivanhat Hybrid-fanit tietenkin peräänkuuluttavat vanhoja biisejä ja valittavat, että parin uuden biisin vuoksi joutuu ostamaan koko kalliin levyn. Jasse kertoo, että tarkoituksena oli kasata hyvä kokoelma uusia kuulijoita varten ja myös eri maiden julkaisukanavia silmällä pitäen. Nyt pitääkin suitsuttaa sitä, että meiltä on tulossa ensimmäinen virallinen jenkkijulkaisu. Tähän asti sinne on mennyt vain importteja... vai onkohan ne sittenkin exportteja, jos täältäpäin katsoo? No, joka tapauksessa Music Cartel julkaisee vuoden 1999 Stardom is Here -levyn siellä. Sillä lafkalla taitaa olla jotain kytköksiä Dream Catcheriin, joka julkaisi Stardomin Englannissa ja Euroopassa viime kesänä. Hybrid Children ei ole juurikaan vaahdonnut ulkomaanjulkaisuistaan. No ei... Japaniahan me suitsutettiin silloin aikanaan joka paikassa, kun se oli itsellekin sellainen juttu joka sai taas jaksamaan. Nythän tässä on itsekin että jees, totta vitussa me väännetään vielä lisääkin lättyjä, koska se näyttää kannattavan. Nyt joku sentään kuuleekin meidän levyjä. Olisihan se eri juttu jos niitä ei saisi muualta kuin Anttilan laarista kahdellakympillä, niin kuin vielä hiljattain oli. Toi Dream Catcher -diili vaikuttaa ainakin jakelullisesti hyvältä. Nyt ollaan tehty aika paljon haastatteluja Portugali-, Espanja- ja Italia -osastoille. Toisena vaihtoehtona olisi ollut livelevyn tekeminen. Siinä olisi kuitenkin pitänyt olla mukana myös vanhempia biisejä, joita kolmisen vuotta sitten bändiin liittynyt rumpali Headache, kotoisemmin Kartsa, ei ole koskaan soittanut. Koska koko katalookin omaksuminen yhden livealbumin nimissä olisi turhauttanut rumpalismiehen, Hybrid Children päätyi pitämään kokoelmaa parempana ajatuksena. Hybrid Moments kasattiin kaikkien yhteisistä suosikeista. Tehtiin itse yksi lista ja Pokon äijät teki toisen listan. Sitten otettiin mukaan ne biisit jotka oli molemmissa listoissa. Niiden suhteen ei tarvinnut kauheammin vääntää peistä; oikeastaan vaikein homma oli laittaa biisit jotakuinkin järkevään järjestykseen. Jos mä olisin yksin kasannut tuon paketin niin siinä olisi kyllä ollut ihan eri biisejä. Mutta loppujen lopuksihan tämä on tehty sellaisia ihmisiä varten jotka ei tunne bändiä kovin hyvin. Me haluttiin tehdä kattava kokoelma ja vielä sellainen, että se fudaa omana kokonaisuutenaan. Jassen mukaan Hybrid Momentsilta on hahmoteltavissa bändin tähänastinen historia. Kyllä se sieltä erottuu, kunhan vain jaksaa kuunnella levyn loppuun saakka. Alkupuolella on lussumpia biisejä, joiden tempo ei ole tuhat virveliniskua minuutissa. Itse mä kuuntelen levyn aina Time Has No Grip on Heroesin kohdalta loppuun. Alussahan on No Apologies ja Cash is our God, God in the City ja Gangrene Lane, jotka on itse kuullut ainakin tuhat kertaa. Mutta kivahan niitä on soittaa keikoilla, koska ne tulevat jo selkäytimestä. Kokoelmaa pohtiessaan Jasse kahlasi halki bändin koko tuotannon. Olihan se hauskaa ottaa olutpullo käteen ja kuunnella omia levyjään. Vanhat levyt toimivat omina kokonaisuuksinaan, koska ne peilaavat sitä omaa aikaansa. Onhan siellä muutamia hävettäviä vetoja nimenomaan sanoitus- ja laulupuolella, ja oma äänihän hävettää vieläkin. Vittu mitä kitinää se välillä onkaan. Alkupuolen levyillä se meidän haparoiva soitto on niin köpön kuuloista, mutta siinä on oma viehätyksensä. Se oli - Irwiniä siteeratakseni - sitä surutonta nuoruusaikaa. Stardom is Here -levyltä on mukana viisi näytettä. Jasse naurahtaa, että uusin levy tuntuu aina tekijästään mielenkiintoisimmalta. Mietittiin me itsekin, että tulipas Stardomilta nyt monta biisiä. Toisaalta tuntui, että pakkohan nämä on ottaa mukaan. Mä olisin halunnut mukaan vielä Eastside Outsiderin ja I'm a Work of Artin. Sittenhän siinä olisikin ollut jo melkein koko levy. Yksi Hybrid Momentsin ehdottomista helmistä on niinikään Stardom is Here -peräinen Wine Soaked Girl. Se on myös yksi bändin omista lemppareista. Harmi ettei me julkaistu sitä sinkkuna silloin aikoinaan. Down for Evermore oli Stardomin eka sinkku. Sillä biisillä me haluttiin näyttää mikä on levyn linja, vaikka tiedettiinkin ettei sellainen single tule soimaan missään. Hybrid Momentsin ensimmäinen levy keskittyy lähinnä albumiraitoihin, kun taas toisella kuullaan vaikeasti saatavilla olevia biisejä ja nähdään videoitakin. Itse olen kuunnellut eniten just tota kokoelman toista levyä, koska sen biisit ovat olleet tähän asti kaikki eri levyillä. Saapahan jengi vähän vertailukohtaa siihen, minkälaista sutinaa tämä oli vinyyliaikana. This is Not a TV Show otettiin yleisön toivomuksesta takaisin keikkasettiin, ja hauska pikku rallihan se on. Alun perin se nauhoitettiin meidän tokalle sinkulle, joka meni ihan munilleen kun oltiin niin Helsingin huumassa ja oli kiire lähteä studiosta Tavastialle. Join the Professionals tehtiin alun perin yhdelle punkkikokoelmalle. Se on Professionalsin biisi ja sehän taas on bändi jonka Steve Jones ja Paul Cook perustivat Sex Pistolsin jälkeen. Niillä on loistavia biisejä. Black Sabbath -biisi me versioitiin Honeymoon in Babylon -levyn (1994) aikoihin, vedettiin se piruuttaan ihan livenä purkkiin. Naurettiin että häh-häh ja laitettiin sekaan jotain laaman tai jonkun vitun muulin ääntelyä Viitasen Janin efektilevyiltä. Sillekin jaksettiin nauraa muutama viikko vielä jälkeenpäin. Alun perin meidän piti julkaista se God in the Cityn b-puolena, mutta masterit menivät sekaisin tulevan EP:mme nauhojen kanssa. Poko sai sitten erittäin harvinaisen pikkupainoksen Children Shouldn't Play With Dead Things -EP:tä, jossa oli vain God in the City- ja Black Sabbath -biisit. Itse asiassa sitä virhepainosta ei ole meidän bändistäkään muilla kuin mulla ja Kellyllä. Vatsanpeitteet repeilevät Hybrid Childrenin alkuperäinen rumpali Kelly siirtyi Lemonator -miehistöön vähän vuoden 1998 Drugster -albumin julkaisun jälkeen. Tuon toissa-albumin aikaiset tapahtumat olivat Jassen mukaan vaikeinta aikaa Hybrid Childrenin historiassa. -Kovin vitutus oli päällä Drugsterin jälkeen. Silloin huhuttiin, että me oltiin hajottu eikä me itsekään tietty että mikä on meininki. Ensin kaikki tuntui menevän nappiin, tehtiin sinkut ja videot ja promootiopuoli toimi. Sitten Drugster käväisi top neljässäkympissä ja olikohan se siellä viikon vai kaks jossain numerolla 38. Oltiin että okei, ei jengiä vissiin kiinnosta. Bändi oli mielestään tehnyt kaikin puolin hyvän levyn, jonka markkinointiin oli panostettu. Kun huonosta menestyksestä ei voinut syyttää edes levy-yhtiötä, Hybrid Children päätti vetäytyä enemmän tai vähemmän luovalle tauolle. Niihin aikoihin Kelly sanoi että häntä kyllästyttää tehdä keikkaa, ja taisipa se haluta soittaa vähän toisenlaista musaakin. Mutta eihän me ehditty viettää kuin kuukausi hiljaiseloa, kun Tehikset pyysi meitä lähtemään rundille. Kelly oli että ei hän jaksa lähteä sinne eikä yhtään kiinnosta. Pale (basisti) sai idean kysyä josko Kartsa olisi halukas soittamaan. Kartsa tuli bändiin ja sen myötä yhteishenki lähti uuteen nousuun. Mies on Jassen mukaan huumoriäijä, jota loppuyhtye joutuu pitämään aisoissa pahimpien vahinkojen välttämiseksi. Nyt Hybrid Childrenin asiat tuntuvat olevan oivasti kohdallaan. Ukot ovat olleet saatanan hyvällä tuulella ja yhteen hiileen puhalletaan. Jätkäthän ovat kännänneet taas aamusta lähtien, tai lähinnä siis Kartsa ja Pale alkavat olla aika tuiterissa. Palehan on selvinpäin aina vihainen, niin kärttyisä äijä että sitä ei kestä kukaan. Mutta kun se saa viinaa niin se on loistavin tyyppi ikinä. Pitäisikin hommata bändille yhteinen kassa että voisi ostaa Palelle huikat aina tarvittaessa. Sitten saisi aina nauraa niin että vatsanpeitteet repeilevät. Hybrid Childrenin meneillään oleva rundi on ensimmäinen laatuaan sitten vuoden 1999 kiertueen. Tehtyään Suomen mittakaavassa mittavan kierroksen Stardom is Heren tiimoilta bändi jätti keikkailun vähemmälle. Tehtiinhän me kännipalkalla omaksi hauskuutukseksi ja yleisön harmiksi joitain pikkukeikkoja, esimerkiksi Arto Muna & Milleniumin levyjulkkareissa salanimen turvin. L7:n lämppäreinä oltiin vähän vajaa vuosi sitten Nosturissa. Stardomin jälkeen olisi ollut kova hinku lähteä ulkomaille soittamaan, mutta me tultiin vähän ronkeleiksi eikä jaksettu enää lähteä minkään pakun kanssa kiertelemään Keski-Euroopan räkälöitä. Se johtui siitä, että aikoinaan tehty Die Toten Hosen -rundi oli kaikin puolin niin luksusta, että paluuta entiseen ei enää ollut. Nyt kun on vähän huilinut keikkojen suhteen niin voisi vaikka lähteä taas siltä räkispohjalta liikkeelle. Tanskaan on jo myyty muutamia keikkoja. Iänikuisten rahaongelmien välttämiseksi matkan varrelle pitäisi vielä saada buukatuksi esiintymisiä vaikkapa Ruotsiin. Tällä hetkellä Hybrid Children kiertää Suomea yhdessä Thee Ultra Bimboosin kanssa. Kymmenkunta keikkaa kattava rundi kulkee otsikolla Rock Like a Beast. Nyt on ollut hienoa lähteä taas keikoille, vaikka aluksi pelotti että mitäpä jos me ollaankin ihan paskoja. Ei oikein muistanut, miten päin siellä lavalla pitäisi olla. Mutta heti kärkeen vedettiin ihan saatanan hyvät keikat. Tässä pääsee soittamaan uusiin paikkoihin, nytkin me ollaan Imatralla, jossa ei olla soitettu kymmenvuotisen uramme aikana kertaakaan. Myöskään Bimbot eivät ole koskaan soittaneet täällä. Se johtuu lähinnä siitä että Milla ei ole suostunut. Hän on Imatralta kotoisin. Jotenkin ne muut saivat Millan kiristettyä lähtemään, ja nyt olisi kummallakin bändillä debyytit edessä, Jasse höröttää soundcheck-taustahälyn päälle. Hybrid Childreniä pidetään usein perihelsinkiläisenä bändinä, vaikka sen jäsenistö ei todellisuudessa edustakaan aivan puhdasverisintä stadilaisuutta. Jasse vakuuttaa, että bändi on otettu hyvin vastaan kaikkialla. Joka kaupungista löytyy se kourallinen hulluja, joka osaa ulkoa kaikkien biisien sanatkin. Se riittää. Ilo pitää osata repiä pienistä asioista ettei tarvitse pistää pensseleitä santaan ja ruveta rasvaamaan köyttä. Kun Bimbotkin hakkaavat selkään ja hokevat että "hyvä äijät, kauhee hittiputki päällä", niin kyllähän se lämmittää mieltä. Tähän asti kaikki keikat ovat menneet fiiliksen puolesta tosi hyvin. Meillä on muuten mukana saksalainen miksaaja Jürgen, joka suuttuu jos bändi pyytää laittamaan kamoja hiljemmalle. Se tuuttaa niin että peruukit lähtee päästä ja sanoo että "this is supposed to be rock music." Jasse muistuttaa, että Hybrid Momentsilta löytyy myös maistiainen bändin keikkakunnosta. From Babylon With Love on viimeisen päälle rehti vetäisy, jota ei ole siistitty jälkikäteen. Siitä kuulee että kyllähän nuo biisit silloin tällöin jopa taittuvat livenä. Vaikka venytetäänhän siinäkin kitaran-vin-gahduksia aivan vääriin nuotteihin. Vituttaa, kun ei ole tullut juurikaan ääniteltyä keikkoja millään kunnon vehkeillä. Niitä olisi nyt mielenkiintoista kuunnella. Hybrid Children äänitti kokoelmalleen myös kaksi uutta biisiä. Time Has No Grip on Heroes ja World's Unwanted Son tehtiin helmikuussa tuottaja Hiili Hiilesmaan kanssa. Hiili vastasi myös Stardom is Heren soundipolitiikasta, ja uutukaiset noudattelevatkin pitkälti viimeisimmän studiolevyn linjaa. Koska meidän yhteistyö on ollut aika mutkatonta, ajateltiin tehdä seuraavakin levy Hiilen kanssa. Pitäisikin alkaa rustailemaan uusia biisejä, kunhan saadaan ensin tämä rundi tehtyä. Runttaustahan sieltä taas tulee. Nyt ei tosiaankaan muuteta linjaa, vaikka Time Has No Grip on Heroes onkin kuin Apulantaa englanniksi. Kuulostaa varmaan aika karmaisevalta, mutta onhan meillä yksi sellainenkin uusi biisi, josta tehtiin kantriversio Lehtivihreiden Päällikön kanssa. äänitettin se neliraiturilla niiden solukämpässä Vuosaaressa. Se kuulosti hyvältä. Laitettiinkin taustalle punkkikompin sijasta kantrin letkeä poljento. Niin, saapa nähdä millainen se on sitten tulevalla levyllä. Taas on miljoona desibeliä ja Kartsa vetää tuhatta ja sataa saatana otsasuoni hiessä ja hikikarpalot ohimoilla. Tämähän on nähty ennenkin. Aluksi on aivan ennennäkemätön idea ja lopputuloksessa sitten punkkikomppi, särökitarat pinnassa ja meikäläinen kiljuu päälle jotain käsittämättömyyksiä. |
NEXT LIVE SHOWS
13.1.2009
Semifinal
Helsinki, Finland
ALBUM RELEASE PARTY
buy tickets
14.1.2009
Levykauppa Äx
Helsinki, Finland
ACOUSTIC SHOW
FREE ENTRY
BUY MUSIC
pre-order NEW CD
from Record Shop X
OTHER CD's
Record Shop X
Amazon
MoreMusic
DIGITAL
iTunes
Nokia Music
The Ground
Lataamo
NetAnttila
Radio Rock
MTV3 Store
meteli.net
Tune Download
NEWSLETTER
sign up
for the FIGHT AS ONE
newsletter
Write your e-mail address in
the field and click submit
PARTNERS
Hybrid Children
All rights reserved