Hybrid Children –  metallin, punkin ja kuningaskertsien rämäryhmä

tekstin lähde: Pertti Pulkkanen, POP-lehti 2/07

Laulaja/kitaristi Jasse perusti Hybrid Childrenin rumpali Kellyn kanssa vuonna 1991 Lopella. Bändin nimi varastettiin kavereilta, jotka ehdottelivat omalla bändilleen nimiä ja Hybrid Children oli tuttu myös Metallican biisistä The Thing That Should Not Be. Orkesteriin liittyi mukaan Jassen kaljakaveri kitaristi Timo Vuorinen (eli Timo/TV tai Wurza). Myöhemmin yhtyeeseen uudestaan mukaan liittyvää Hybäri-basisti Palea pyydettiin treeneihin, mutta yritys jäi siihen, koska Pale oli ”Steve Harris lavamaneereineen” liian heavy. Jassen serkku ”Emppu” (Jarno) liittyi Hybäreihin basistiksi, koska omasi vahvan Punk-taustan.

Hybärit solmivat Alternative Action Recordsin ja herra Säterin kanssa pienimuotoisen levytyssopimuksen. Ensimmäisenä kaikkiaan kolmesta seitsemäntuumaisesta singlestä julkaistiin Reveal Your Charms. Levyn kannessa komeili munallinen nainen. Levyn äänittäjänä toimi Jassen vanha bändikaveri Lopen ajoilta ”Rex Lord” (Illusion Rake eli Rauli Eskolin), joka on sittemmin tuottanut esim. CMX:ää, Suburban Tribea ja Neljää Ruusua.

”Rale” soitti jopa a-puolen All Covered With Red -kappaleessa soolon, koska rahkeet eivät siihen itse kitaristeilla riittäneet. Virtuoosimaisena kitaristina tunnetun tuottajan ensimmäisen soolo-oton jälkeen vaativat bändin jäsenet (joita äänitettäessä oli vain 3: Jarno liittyi mukaan vasta studiosession jälkeen Jassen soittaessa basso-osuudet) uutta ottoa: edellinen oli liian taidokas, kukaan ei voisi uskoa heidän itse soittaneensa sitä.

Sinkku nousi Suomen epävirallisten listojen esim. Junglen ja Rumban kärkipäähän ja poiki myös ensimmäisen keikan Helsinkiin Natsalle Airdashin lämppärinä. Tämän järjestyksessään kolmannen Hybrid Children -keikan viimeisessä biisissä bändi mokasi omasta mielestään niin pahasti että päätti siltä istumalta hajota, hävetys oli kova, Helsingissä ei varmasti tästä edespäin kehtaisi enää naamaansa näyttää. Parin viikon kuluttua bändi kuitenkin jo kapusi lauteille Jone Nikulan vetämällä Spandau-Clubilla ja onnistuneen keikan jälkeen oli Natsan ns. fiasko unohdettu.

Bändi keikkaili suhteellisen ahkerasti ja oli tuttu näky esim. Helsingin klubeilla mm. The 69 Eyesin kanssa. Seuraava single Another Dose Up Your Nose julkaistiin joulukuussa -91 ja se sisälsi cover-version Buzzcocksin biisistä Orgasm Addict. Myös tämä single komeili monien lehtien listojen kärkipäässä.

1992 julkaistiin single Brutal Babies, joka oli A.A.R:n viimeinen julkaisu Hybäreiden kanssa. Samana vuonna yhtye solmi levytysdiilin mm.Räkärodeo radioshowsta tutun Miettisen Gaga Goodiesin kanssa, joka tuolloin oli siirtymässä Poko Rekordsin alamerkiksi.

Ensimmäinen virallinen pitkäsoitto Bleed Baby Bleed näki päivänvalon 1993 ja osui sijalle 13. Suomen virallisella listalla. Alkoi tiivis festarikesä ja klubi-kiertue. Basisti Emppu soitti viimeisen keikkansa Nummirockissa. Ero tuli täytenä yllätyksenä, vaikkakin basistille langetettu toivomus alkoholijuomien vähentämisestä nähtävästi sinetöi päätöksen. Vanha basistikokelas Pale saatiin paikkaamaan loput kesän festareista ja bändi alkoi hioa seuraavaa pitkäsoittoa. Tähän väliin ajoittui bändin ensimmäinen visiitti ulkomaille Hampurin Reeperbahnin Marquee Clubille ja Berlin Independent Daysiin. Mukana olivat myös mm.Slumgudgeon, Lowdown Shakin’ Chills ja Corporal Punishment.

Hybäreiden toinen levy Honeymoon in Babylon nauhoitettiin esikoisen tapaan Popedan Costellon Tampereen studiolla ja äänittäjänä toimi Jani Viitanen. Levy sohaistiin purkkiin vajaassa viikossa ja Jasse hoiteli tuttuun tyyliin levyn kannen visuaalisen puolen. Pitkäsoitto julkaistiin myös Euroopassa saksalaisen SPV:n alamerkin Rebel Recordsin ansiosta. Seurasi kuuma festarikesä Suomessa ja syksyllä kolmen viikon Saksan-rundi sekä muutama keikka Pohjoismaissa.

Syksyllä 1994 Hybärit soittivat mm.Buzzcocksin lämppärinä Tavastialla. Ensimmäinen video kuvattiin Kuopiossa englantilaisen Ben Unwinin kanssa (ohjannut mm.Chumbawambaa ym.) biisistä God in the City ja itse albumi nousi virallisella listalla sijalle 29.

1995 bändi päätti tehdä cd-ep:n nimeltä Children Shouldn’t Play with Dead Things, jossa mukana oli pari omaa biisiä sekä kolme lainaa: Duran Duranin Hungry Like the Wolf, Undertonesin Teenage Kicks sekä Angelic Upstartsin You’re Nicked. Levy äänitettiin Mikko Karmilan kanssa Finnvoxin studiolla ja siitä otettiin rajoitettu 500 kpl:n painos.

Hybärit esiintyivät toistamiseen Tavastian uudenvuoden bileissä muun muassa Havana Blackin ja Five Fifteenin seurassa. Bändi esiintyi myös Suburban Triben isännöimässä Urban Summer Circuksessa, missä Hybärit soittivat lainabiisejä solistinaan mm. Dischargea suvereenisti tulkinnut Kaasu (sittemmin HIM-rumpali Gas Lipstick). Samana vuonna käytiin myös PopKommissa Saksan Kölnissä. Reissu poiki sittemmin julkaisusopimuksen Japaniin Toy’s Factory-firman kanssa. Hybäreiden kanssa samalla ikivanhalla ”Teiden Estonia” -bussilla Kölniin pistokeikalle lähti myös Road Crew (rumpalinaan Hiili Hiilesmaa, kts jäljempänä) . Tästä matkasta hervottoman hauskoja anekdootteja lisää kirjassa This Is USA (Viljami Puustinen, LIKE kustannus 2000).

Vuoden 1995 lopussa alkoivat kolmannen levyn Uncensored Teenage Hardcore äänitykset Sipoossa Mikko Karmilan johdolla. Albumin nimi napattiin miksaaja Ville Kauhasen aivoriihen tuloksena saksalaisesta aikuisviihdelehdestä.

6.6.1996 Hybärit soittivat keikan Helsingissä lämppäreinään His Infernal Majesty (nyk. HIM) ja Babylon Whores, jonka kappale Methadon Slut löytyi Honeymoon in Babylon-pitkäsoitolta. Uncensored Teenage Hardcore julkaistiin Suomessa, Pohjoismaissa sekä ympäri Eurooppaa ja orkesteri teki kesällä muutaman Ruotsin- ja Tanskan keikan ja suuntasi syksyllä nokkansa Eurooppaan mm. Belgia, Hollanti ja Saksa. Saksassa bändi teki siihen mennessä isoimmat keikkansa Die Toten Hosenin kanssa. Keikoilla oli 2000-5000 henkeä vetäviä loppuunmyytyjä konserttisaleja ja kiertueen muina avausbändeinä toimivat muun muassa Social Distortion sekä Ash. Hybäreiden toinen video tehtiin biisistä Happiness is a Loaded Gun. Kuvaajina olivat vanhat tutut Ykä ja Limppu, jotka ovat sittemmin tehneet videoita mm. Children of Bodomille.

Vuoden lopussa bändille tuli tarjouksia mm. UK Subsilta, Social Distortionilta ja Descendentsiltä, mutta valitettavasti kiertuesuunnitelmat menivät jäihin yleensä aikataulujen tai rahoituksen puutteesta. Myöskään Poko Rekordsin kanssa nämä suunnitelmat eivät menneet aivan yksiin ja bändi jäi vaille tarvittavaa kiertuetukea.Hell On Wheels -97

Vuoden 1997 suurimmat kohokohdat olivat lähes jokaiset 12 keikkaa loppuunmyynyt Hell on Wheels-turnee yhdessä The 69 Eyesin, Apulannan ja Tehosekoittimen kanssa sekä syksyllä keikat Tokiossa The Wildheartsien seurassa.

Loppuvuosi menikin sitten uusia ralleja ja ideoita säätäessä seuraavaa vuotta odotellessa. Näiden ideoiden tuloksena olikin läjä uusia biisejä, joita ruvettiin nauhoittamaan helteisenä kesänä herran vuonna 1998 Jani Viitasen upouudessa studiossa Sub-Urban Triben Janne Joutsenniemen johdolla. Ensimmäinen singlelohkaisu uudelta Drugster-levyltä olikin No Apologies, nousi sijalle 16. virallisella listalla ja soi mukavasti radiossa. Seuraava video päätettiin kuitenkin tehdä kappaleesta Gangrene Lane ja se julkaistiin myös Japanissa uuden, tulevan levyn kylkiäisenä. Uutta kutsua Japaniin ei tullut, mutta levyt myivät siellä mukavasti ja bändi sai paljon uusia faneja. Biisistä Cash Is Our God tehtiin single ja video ja se sai hyvän vastaanoton yleisön ja median keskuudessa, eikä vähiten kappaleen radioystävällisten jousisovitusten ja rauhallisemman otteen vuoksi…

Kesällä 1998 Kelly päätti laittaa pillit pussiin ja hänen viimeinen keikkansa olikin Ankkarockissa. Sittemmin Kelly on soittanut mm. Lemonatorissa, Anssi Kelan bändissä sekä The Crashissä.

Vuoden 98 syksyllä Hybrid Children ehti olla melkein virallisesti hajonneena noin kuukauden päivät, kun tuli puhelinsoitto Tehosekoittimen Arskalta, joka toivoi Hybäreitä mukaan Tehiksen tulevalle kiertueelle. Uusi kannujen paukuttaja löytyi yllättävän helposti ja kivuttomasti ihan tuttavapiiristä, eli Kari Reini alias Korak oli melkein heti mukana, ensin kylläkin varmistaen hyvältä ystävältään ex-rumpali Kellyltä, etteivät kaverisuhteet mene poikki, jos hän koluaa rumpalin pallille. Kellyhän toki suostui, miksei suostuisi, mutta herrasmiehet ovat herrasmiehiä eikä toisen varpaille astuttu kysymättä lupaa.

Kyseisestä Tehisrundista viisastuneena ja todettua Korakin olevan oiva valinta niin matkaseuraksi kuin rumpaliksi alettiin väsätä uutta materiaalia heti alkuvuodesta -99. Uuden levyn nimeksi keksittiin Palen bongaama lause silloisten Waltari-jäsenten Janne ”Teltta” Parviaisen ja Roope Latvalan New Yorkista lähettämästä, ilmeisen päihdehuuruisesta ja ylenpalttisen leuhottavasta omin käsin töherretystä postikortista: STARDOM IS HERE.

Levyn nauhoitukset alkoivat -99 kesällä Finnvoxin studiolla Hiili Hiilesmaan toimiessa tuottajana ja äänittäjänä. Hiili äänitti Hybäreitä jo vuonna ’94 (2 biisiä punk-kokoelmalle Apocalypse: the Punk Collection), mutta nyt aika oli otollisempi ja Hiilellä enemmän kokemusta studiotyöskentelystä. Ensimmäinen singlejulkaisu Down for Evermore oli arvatenkin liian aggressiivinen radiosoittoon, eikä siitä tehty videota. Seuraava single Urban White Boy Blues taasen soi radiossa hyvin, mutta se julkaistiin vasta vuoden 2000 puolella ja tällä kertaa videon kera. Bändi sai kuitenkin hyvin keikkoja ja Stardom Is Here julkaistiin Englannissa ja Japanissa ja se keräsi todella hyviä arvioita mm. Kerrang, Metal Hammer, Burnnn ja Terrorizer-lehdissä.

Vuoden 2001 alussa Poko Rekords päätti julkaista kaiken kattavan kokoelman. Hybrid Momentsista tulikin tuhti paketti tuplaceedeineen ja multimediaosiosta löytyi bändin kaikki videot, vanhoja valokuvia ja diskografia. Paketin julkaisun aikoihin Hybärit tekivät Thee Ultra Bimboosin kanssa keväällä erittäin hyvin yleisöön uponneen riehakkaan Rock Like A Beast -yhteiskiertueen jonka yksityiskohdista molempien yhtyeiden jäsenet ovat olleet epäilyttävän vaitonaisia.

Seuraava miehistönvaihdos kolkutti jo ovella. Vuorossa oli TV, jonka mielihalut alkoivat olla enemmän Tampereen Yliopiston suuntaan. Vuoden 2002 alussa hän ilmoitti lähtevänsä Peruun haistelemaan uusia tuulia määrittämättömäksi ajaksi. Keikkoja ja seuraavan levyn demosessiot oli kuitenkin jo buukattu joten hätiin saatiin hankittua Jassen uusi tuttu Lauri kitaran varteen. Loistavine soitto- ja esiintymistaitoineen Lauri olikin mehukas piristysruiske bändin jo mitään kieltämättä, mitään myöntämättä kuluneeseen ahteriin.

Laurin kanssa alettiin demottaa uutta levyä, mutta tässä vaiheessa olikin jo Pokon kanssa erimielisyyksiä ja molemminpuolista tyytymättömyyttä ja Hybäreiden ja Pokon yhteistyö loppuikin hieman ennen uuden Ghost Town Carnival-levyn tuloa. Mutta se ei menoa haitannut, vaan levy äänitettiin Porvoossa ex-Don Huonot -basistin Jukka Puurulan kanssa. Lopputulos viilattiin viileäksi Leningrad Cowboys-studiolla T.T. Oksalan ja silloisen HIM-miksaaja Janne Vuoren osaavissa käsissä ja korvissa. Levy-yhtiönä toimi ja toimii edelleen Bad Habits Records ja Playground Music hoitaa ulkomaan jakelun. Vuonna 2004 päästiin ensimmäistä kertaa Italiaan soittamaan Private Linen kera, mutta ennen Italian ”valloitusta” Hybärit kävivät esiintymässä noin 5000 hengen yleisölle Helsingin jäähallissa itsensä Velvet Revolverin lämmittelijänä. Slash ja Duff sanoivat itse valinneensa Hybärit monen muun bändin joukosta, joten ei äijillä ihan paska musiikkimaku voi olla. Italiaan päästiinkin sitten uudestaan jo seuraavana vuonna Rovaniemirockin jälkeen ja meno oli mieluisaa.

Vuosi 2005 oli raskas Korakille, joka luopui Hybäri-tittelistään alkuvuodesta 2006 muiden kiireiden mm. oman 45 Degree Woman bändinsä ja Backline Rental firmansa vuoksi. Myös Laurille vuosi oli tuskallisen kivulias, sillä hänen vanhat selkävaivansa ottivat otteen niin päästä kuin jaloistakin, onneksi mies pääsi nopeasti leikkaukseen ja toipumaan.

Uusi rumpali oli taas etsittävä ja sellainen löytyi taas aivan nurkan takaa, eli ex-rumpali Kellyn pikkuveli Saska, jonka muuten piti olla Hybäreiden virallinen rumpali ennen Kellyä, mutta nuoruudessa motocross ja lätkä veivät voiton punkista. Nyt puuttui enää ehjäselkäinen kitaristi tulevalle Maryslim-rundille lokakuussa -06 ja pikaisen aivoriihen tuloksena ohjelmatoimiston edustaja ehdotti hommaan Private Line:n Illua, ja mieshän tiedettiin vallan loistavaksi seuramieheksi ja kepittäjäksi. Illun toimiessa väliaikaisena tiluttajana keikoilla, alkoi bändi etsiä kuumeisesti uutta kitaristia. Kevät 2007 kului varteenotettavimpien ehdokkaiden haravoinnissa ja tulevan levyn materiaalia työstäessä ja demottaessa. Vihdoinkin kesällä -07 remmiin löydettiin ex-Brigade/The Over-Attacks -kitaristi Juho, jonka suvereeni tyylitaju punk- ja ska-mieltymyksineen sopi saumattomasti bändin uuteen soundiin ja klassiseen hybärilinjaan.

FIGHT AS ONE -levyn biisejä hiottiin kovaan tahtiin loppukesästä treenikämpällä Nosturissa ja syksyllä nauhoitettiin pohjat Seawolf -studioilla Helsingin Suomenlinnassa. Nauhoitukset jatkuivat läpi loskaisen syksyn Sammy ”Sämpy” Aaltosen johdolla Bad Habits -studiolla ja joulukuussa olikin sitten aika hypätä idän pikajunaan ja käydä piipahtamassa ensimmäistä kertaa Äiti Venäjän syleilyssä Moskovassa esiintymässä. Loppuvuodesta 2008 saatiin Hybäreiden seitsemännen albumin materiaali purkkiin ja luvassa on kiireinen alkuvuosi 2009 julkaisuhässäköiden myötä. Down in front, shitload coming through!!!

Teidän, Isä meidän,

T: Pale, Jasse, Juho ja Saska
Mallorca, tammikuu 2008